Karoliina Kiikkerä
Äi 1.4
Kirjablogi
31.8.2019
Murhaaja tuli yllätyksenä
https://www.tammi.fi/kirja/leena-lehtolainen/kuparisydan/9789513172978
Rakastan murhamysteereitä! Tämä kirja sai minut kiinnostumaan lukemista uudelleen, sillä en ole aikoihin lukenut kirjoja. Joten kiitokset Jonna Lehtiselle. Kirja on Leena Lehtolaisen Kuparisydän ja se kuuluu Maria Kallio dekkareiden sarjaan. En ole lukenut muita Maria Kallioita, mutta tämän jälkeen voisin lukeakin. Leenan tunnetuin kirjasarja on Maria kallio ja siihen kuuluu 15 kirjaa. Hänen uransa alkoi jo 12-vuotiaana kun hänen ensimmäinen kirjansa julkaistiin. Palkintojakin hän on vuosien saatossa saanut monia, viimeisimpänä vuoden urheilukirja -palkinto vuonna 2010 teoksesta Taitoluistelun lumo.
Kirjan löysin kirpputorilta pitkän etsimisen ja tonkimisen jälkeen. Kiinnostukseni heräsi takakannesta, kun siinä luki Helsingin Sanomien arvostelu: "Juonen rakentelu on juuri sellainen kuin kunnon arvoitusdekkarissa kuuluukin. Kuparisydän saa odottamaan lisää Maria Kallio -dekkareita." Toki myös kiinnostuin kirjasta siksi että siinä oli vain 250 sivua.
Tapahtumat sijoittuvat Arpikylään, jossa sijaitsi Maria Kallion lapsuudenkoti. Hän saa poliisi-asemalta töitä puoleksi vuodeksi ja pian töiden aloittamisen jälkeen kaupungissa tapahtuu murha ja Maria joutuu epäilemään vanhoja ystäviään sekä tuttuja murhan teosta.
Murhattu on taiteilija Meritta Flöjt ja pääepäiltynä on Marian nuoruuden ihastus Johnny Miettinen. Myös hänen paras kaverinsa on yksi epäillyistä. Pian Arpikylästä löytyy toinenkin ruumis joka kuuluu Merittan veljelle, Jaskalle. Maria alkaa selvittää murhaa yhdessä Joensuun poliisilaitoksen sekä Arpikylän omien poliisien kanssa.
Arpikylässä sijaitsee vanha kaivos jossa oli iso kuparinen torni, jonka mies nimeltä Kivinen osti. Hän kunnosti sen ja teki siitä turistikohteen. Avajaisiltana koko Arpikylä on kokoontunut tornille. Aamulla lenkkeilijä löytää tornin juurelta ruumiin. Meritta oli pudonnut tai pudotettu tornin huipulta alas. Ruumiista löytyy tappelun jälkiä, joten tapaus nimitetään murhaksi. Miten Meritta oli päässyt tornin huipulle? Miksi joku haluaisi tappaa hänet, Merittahan oli tykätty? Entä mitä tapahtuisi Merittan tyttärelle Aniliinalle, jolla oli muutenkin vaikeaa?
Merittan miehet vaihtuivat ilmeisesti nopeasti. Siksi hänen edelliset miehensä olivat suurimpia epäiltyjä, kuten Kivinen ja Miettinen. Lisäksi Merittan ruumiilta löytyi kaulakoru, jonka Maria muisti nähneensä kaverillaan Ellalla avajaisissa. Korusta myös löytyi Ellan sekä Ellan miehen sormenjäljet, joten heistäkin tuli epäiltyjä. Pian erään lammen rannalta löytyy toinen ruumis joka kuuluu Jaskalle. Jaska oli Merittan veli ja Marian vanha bändikaveri. Häntä oli lyöty päähän, joten oletetaan että murhaaja on sama.Tämä koko tapaus oli Marialle painajainen, sillä hän oli luullut tulleensa tekemään normaaleja, tylsiä nimismiehen juttuja.
Johnny Miettinen oli tapauksen pääepäilty, sillä hänellä oli ollut salasuhde Merittan kanssa, mutta miksi hän olisi tappanut Jaskan, he olivat kavereitakin? Johnny oli myös nähty murhayönä kävelevän tornin juuressa sijaitsevaa mäkeä. Pian Johnny katosi ja häntä alettiin etsiä, mutta häntä ei löydetty. Tämä vahvisti epäilyksiä Johnnyn syyllisyydestä. Muutaman päivän päästä Maria saa soiton Johnnyltä, jossa hän käskee Marian tulla vanhalle kivokselle ilman apuvoimia, jos hän haluaa todistaa Johnnyn syyttömyyden. Marian päästessä paikalle hän löytääkin Kivisen uhkaamassa Johnnya aseella. Kivinen pakottaa heidät hissillä maan alle, vanhalle louhokselle. Louhoksessa on paljon vanhoja räjähteitä ja Kivinen aikoo räjäyttää ne saadakseen Johnnyn syylliseksi murhista. Marialla on kuitenkin ase mukana ja hän saa ammuttua Kivisen aseen pois ja he lähtevät pakoon räjähteitä, joiden sytytyslanka palaa jo.
He pääsivät ulos ja Kivinen pidätettiin Merittan ja Jaskan murhista.
Lehtolainen osasi pitää tarinan mielenkiintoisena, sekä lopputulos oli arvaamattomissa. Tarinassa oli sopivasti yksityskohtia, ei liikaa eikä liian vähän. Se oli myös realistinen, että näin voisi oikeasti tapahtua, siksi pidin siitä.
Leena Lehtolainen: Kuparisydän
Tammi 1995. 248s.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leena_Lehtolainen
